Kiirettä

Kaikkea mahdollista ja mahdotonta on tapahtunut tänä aikana, niitä vain ei enää muista siinä vaiheessa kun täytyisi alkaa kirjoittelemaan :D Pääasiallisesti aika on kulunut hyvin ja näin. Toki olen huomannut itseni olevan hyvin vihainen lähiaikoina, tai altis pienillekin ilkeille kommenteille. Parina päivänä olen saanut tuntea oloni sellaiseksi, että ei minua täällä tarvita, kun kerta teen kaiken väärin ja väärinkäsityksiä on syntynyt senkin edestä. Minua on syytelty asioista, mitkä eivät ole minun vikojani, niin siinä kellä tahansa pää räjähtää. Minä vielä kun olen sellainen, että en uskalla sanoa vastaan, jotten anna huonoa vaikutelmaa. Annan näin ollen muille mahdollisuuden syytää viat minun niskoilleni. Ihan perus sekin. Mutta ei enää masentavia, kun muutoin on mennyt ihan hyvin :)

Mikä lukioille parasta, en enää jaksa eritellä päiviä sen enempää blogiin, jottei kaikki ihan kyllästyisi. Sillä nimittäin liitän kuviin valokuvan menusta, jota seuraamme päivittäin. Halukkaat voivat siitä lukea eri ruuista, mitä olemme tehneet :D

Nykyisin ruokailujen jälkeen teen useasti hommia lukion kahviossa. Siellä autan tiskaamaan, tekemään välipalaleipiä, siivoamaan muutoinkin ja klo 14 vien välipalat kioskille päärakennukseen. Eli siis lukio ja muu koulu ovat eri rakennuksia ja niiden välissä on pieni kävelymatka.

Kahviossa viime viikolla rikkui jonkin näköinen vesiputki ja näin ollen oli luutulle hommaa, kun syntyi pieni vesivahinko. Se onneksi saatiin hoidettua pois seuraavaksi päiväksi. Pääsin myös myymään varsinaisesti välipalaa lapsille, se oli aika hullun mylly. Koetin minun matikkapäällä laskea nopeasti, paljonko tulee vaikkapa leivän, jogurtin, mehun ja croisantin yhteishinnaksi.. Voitte vain kuvitella. Asiakkaita riitti :D Ja nyt olen jo monta kertaa saanut olla myymässä :)

Ma-pe lisäksi olin taas töissä lauantaina lastenkokkikerhossa. Oli oikein kiva kerta ja huomaa, että lapsetkin alkavat tottua minuun, kun saan lapsilta haleja ja he innoissaan saattavat tulla kertomaan päivän tapahtumista. Kerhossa oli minullekin jotain oikein hämmentävää, kun eräiksi kerholaisiksi saapuivat viikon lomareissulla olevat sisko ja sen veli Pariisista. Minä uteliaana uunona kovin koitin kysellä, minkälaista on asua Pariisissa :D Kerhojen loputtua käppäilin taas perinteisesti ”kotiin”.  Illan hämärtyessä pääsinkin viinilasin äärelle, sillä lähdimme taas kaverini kanssa Puerto Banúkseen. Ilta oli aivan mahtava ja tällä kertaa tuli hieman kuviakin otettua, enemmänkin olisi voinut valokuvia ottaa, koska näistä ei tule vielä sitä paikan kauneutta esiin! :)

Eilen, eli maanantaina (25.4.) sain leipoa, kuten tänäänkin. Huomennakin olisi tiedossa leipomista. Jos olen oikein ymmärtänyt, on koululla hirveästi tapahtumia, kuten kokouksia ja juhlia, joihin tarvitaan naposteltavia. Minäpä niitä näppäränä tyttönä väsäilen :D Maanantaina meidän eräs työntekijäkin oli ilmeisesti kipeänä, joten päivästä tuli huisin kiireinen, kun tuurasin häntä ruokailujen ajan.

Ylläri ylläri, olen tuntenut kovin ikävää. Toki minulla on ikävä kaikkia Suomessa olevia rakkaita, mutta jostain syystä kaikista suurimpana kaipuuna on tullut mummu. Olen alkanut muistella täällä paljon hetkiä mummulassa vietetyistä lapsuushetkistä. Sitä kun kesällä poimittiin mansikoita ja vattuja yhdessä mummun kanssa. Se kun järjestimme serkkuni kanssa leikkimökkiin ravintolan, nimeltään Barbaari (salkkareista peräisin väännelty :D) ja syötimme mummulle ja papalle kuusen uusia neuloja, voikukan terälehtiä, kaurapuuroa, marjoja ja toki hiekkaa.. Mitä nyt sitten ei oikeasti voinut syödä, vaan se heiteltiin aina yli olan esittäen että syö. Mummun kanssa tehtiin pullia ja piirrettiin prinsessoja. Mökillä lämmitimme mummun kanssa saunan ja lähdimme etsimään metsäpolun viereltä kanttarellejä. Lähdimme mustikanpoiminta reissuille mummun ja papan kanssa, suut mustikassa ja mummun tekemiä eväitä syötiin vielä välissä. Miksi täytyy olla näin vanha, että huolia on enemmän kuin mitään muuta. Lapsena sai vain tehdä mitä huvitti ja ”vähän” kiukutella välissä, kun jotain ei saanut.

Noniin, lähestymme loppua, mutta emme kuitenkaan :D Haluan kertoa jänniä faktoja Espanjasta, mitä itse olen huomannut. En tiedä sitten kuinka jänniä ja ennalta tuttuja juttuja nämä ovat muille, mutta kerron kuitenkin :D

1)      Luulin aina, että viemärirottia on vain elokuvissa. No enpä luule enää, kun eräs iltahämärä kun olin kaupungilla, kömpi viemäristä esiin kolmen nyrkin kokoinen siimahäntä. Kyllä sitä näin eläinrakastakin ihmistä hieman puistatti, kun ei tiennyt hyökkääkö se päälle, vai meneekö se karkuun. Karkuunhan se meni :D

2)      Täällä työskentelevät ihmiset ovat lähestulkoon aina työaikana vihaisen näköisiä, vaikka vapaa-ajalla he olisivat kuinka iloisia.

3)      Koiria lenkitetään täällä lähinnä vapaina. Kuljettiin kaduilla tai puistoissa, koirat eivät ole hihnassa.

4)      Suomalaisista tulee Espanjassa lomaillessaan yleensä tyhmiä (anteeksi :D). Täällä paikallisilla miehillä on tapana huudella naisten perään mm. ”guapa”, mikä tarkoittaa kaunista. Suomalaiset luulevat olevan hyvinkin filmaattisia matkiessaan kännipäissään paikallisten tapoja. Mutta suomalaisiapa halpa viina innostaa ):<

5)      Täällä on tapana olla myöhässä. Minne ikinä menet, mitä ikinä teet, kukaan ei juuri koskaan ole ajoissa.

6)      Täällä ei saa kunnon karkkia. Himputti soikoon, kun minun kaltainen karkkihirmu tänne saapuu ja ainoina karkkeina löytää vaahtokarkit, haribo karkit ja kovia karkkeja. Ja yleensä kaikki karkit maistuvat samalta. Sama pätee mm. leivoksiin.

Nämä olivat vain minun huomioita, jotka ovat toistuneet, joten olen pitänyt näitä hyvin tavanomaisina piirteinä Espanjassa. Voin toki olla väärässä :D Ja moni juttu varmaan nyt jäi mainitsematta, mutta mainitsen jos muistan sitten ensi kirjoituksessa.

Kuvia ->

Iltapäiväkerholaisille välipalaksi mansikkakiisseliä ja mannapuuroa <3

Kokkikerhon herkkuja

Tortilloja+salaattia/salsaa/jauhelihaa, suklaamansikoita, nakkisoppaa, sämpylöitä, kala-kasvisvartaita, mustikkaherkkuja, mokkapaloja ja muuta mukavaa. Lisää kuvia kokkikerhosta myöhemmin :)

Sitten valmistauduttiinkin jo Puerto Banúkseen. Nyt oikeanlaisella pukeutumistyylillä :D

Tässä ollaan aamulla Los Bolichessa kävelemässä Los Pacosiin, töihin siis. Kello about 6:40 am. Kukkulan tunnettu härkä näkyy.

Töitä lukion kahviossa. Valmisteltiin kokouksen ruokia ja aterimia jne.

Elenan, eli kahvion pitäjän, tekemä kakku kokoukseen. Eräs kokoukseen osallistuva täytti 50v.

Olin tämän päivän päätteeksi ottamassa pitkästä aikaa aurinkoa hostellin kattoterassilla. Kuva näyttää tummalta, koska aurinko osuu kameraan. Ei siis oole noin pimeää, vaan aivan valoista vielä. Mutta tähän päätän juttuni tältä erää :)

Väsyttää

Voihan väsytys. Sen sijaan, että menisin uinumaan oman punkan pohjalle, niin päädyn kirjoittamaan blogia. Ihan perus.  Kello ei ole edes puoliyö ja olen aivan naatti. Aivan omalaatuista minun kaltaiselta yökukkujalta, joka menee yleensä kolmelta yöllä nukkumaan. Täällä Espanjassa ehkä tuo lämmin ilma väsyttää tai jotain, koska en juurikaan valvo enää puoltayötä pidemmälle.

Viime lauantaina (9.4.) minun kuume oli poissa, joten menin lasten kokkikerhoa pitämään. Olisin kyllä tosissani jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi päässyt paikan päälle. Me teimme dippivihanneksia ja siihen dippi, pizzaa, kalanyyttejä, mansikka smoothieta ja lasten boolia. Hommia oli todella paljon aikaan nähden ja siksi niitä tehtiin kovalla syötöllä eteenpäin. Kaikki saivat lähteä koululta masut täynnä, suoraan sanoen vyöryen.

Lauantain kunniaksi sitten illalla lähdettiin kaverin kanssa Puerto Banúkseen ajelemaan, 40 kilometrin päähän Los Bolichesta. Puerto Banús on minusta aivan hölmö nimi paikalle, koska nimi särähtää suomalaiseen korvaan kuulostaen hieman toisenlaiselta… Jos tiedätte mitä tarkoitan :D Paikka on aivan kuin Bond –elokuvissa. Suihkulähteitä, kartanon näköisiä hotelleja, siistityt ja kauniit piha-alueet. Lähdimme kävelemään kohti satamaa. Sataman laitureissa kiinni kalliita upeita jahteja ja veneitä, joita saattoi vartioida vartijat. Rannikon reunalle oli pysäköitynä madallettuja, kalliitta sporttikaaroja. Ranta täynnä yökerhoja, kuin kulisseissa. Kauniita naisia lyhyissä mekoissaan ja korkeissa koroissaan, juuri kampaajalla käyneitä. Miehet komeita dressmanneja puvut päällä. Luulin tällaisia paikkoja olevan vain elokuvissa, ei tuntunut laisinkaan todelliselta. Drinkkien hinnat alkoivat 10 eurosta ylöspäin yökerhoissa ja musiikki oli jotain niin parasta. Tuli kunnon tanssimusaa, mutta illan lopuksi tuli perinteiset hitaat, mitä juuri missään ei enää harrasteta. Tänne haluan uudestaan ja uudestaan.

Arkipäivät alkavat sulautua toinen toisiinsa. Kuin täällä olisi asunut koko elämänsä ja tehnyt samaa työtä vuosia. Maanantaina oli perinteinen päivä ruokalassa, jonka päätteeksi oli esikoululaisten kokkikerho. Kokkikerhossa teimme nakki-kasvisvartaita, tomaateista kasvoja, mansikkapirtelöä ja kaneliässiä. Varmaan moni asia jää mainitsematta, mutta kirjoitan lähinnä asioista, jotka ovat jääneet minulle parhaiten muistiin. Lasten kanssa on vain niin mukavaa työskennellä. Tämä on se minun juttuni; työt lasten kanssa. Ehkä seuraavat opinnot ovatkin opettajan opinnot. Ei harmaintakaan aavistusta, kuinka jatkan näiden opintojen jälkeen, mutta siihen on vielä kolmisen vuotta :D

Tiistai ja keskiviikko menivät ruokalassa niin kuin muutkin päivät. Ruuat ovat niin mahtavia, että tuntuu, etten halua enää muuta kouluruokaa syödäkään.  Taidankin jäädä tänne ;) :D

Torstaina ruokailujen jälkeen menin auttamaan lukion kahviossa. Teimme siellä välipalaleivät välipalamyyntiin. Siitä sitten siirryimme välipalamyyntipaikalle. Monet koulumme lapsista ostaa välipalaa muistivihkoon, jonka varmaankin sitten heidän vanhemmat joutuvat maksamaan myöhemmin, heh :D Mutta on toki mahdollista maksaa myöskin käteisellä saman tien. Siirryimme myynnin jälkeen takaisin lukion kahvioon, jossa autoin tiskaamisessa ja siivoamisessa.

Perjantai meni siinä missä muutkin päivät. MUTTA, jokaisessa päivässä on jotain erityistä, eikä mikään päivä ole täysin samanlainen. Yritän hieman lyhennellä kirjoittamisiani, niin että en kerro pienimpiä yksityiskohtia myöten jokaista päivää.  Mutta jokainen työpäivä tähän päiväänkin saakka ovat olleet mahtavia ja jokainen päivä uniikki!

Sitten pääsemme tähän päivään, lauantaihin (16.4.). Pääsin ennemminkin oppilaaksi, kuin työntekijäksi kala- ja äyriäiskurssille! Toki siellä auttelin ihmisiä sen minkä osasin, mutta koska minulla ei ole kokemusta juuri tällaisista ruuista, en uskaltanut juuri neuvoa muuta kuin käytännön asioissa. Teimme kolmen tunnin aikana varmasti yli kymmenen eri ruokalajia. Ruokalajeissa käytettiin useita erilaisia kaloja, kahta eri lajiketta mustekaloja, neljää eri simpukkalajia ja katkarapuja sekä kasviksia. Kaikista hurjinta oli nähdä kuinka mustekalat puhdistettiin ruokaa varten. Kauheinta oli heittää elävät simpukat kuumaa liemeen kattilaan. Mutta tämä kurssi oli jotain niin mahtavaa! En ole koskaan tällaisia ruokia tehnyt, niin nyt osaan. Neljäs tunti käytettiin syödessä ruokia ja nauttiessa viiniä, aivan upeeta <3 Tällaisia kursseja saisi olla paljon enemmänkin. Tämä oli todella mielenkiintoinen ja hyvä kurssi minunlaistani varten. Päivä oli suhtkoht pitkä, kun jäimme vielä siivoamaan kahdeksi tunniksi.

Kaikkea en tässä blogissa tohdi mainita, jottei tule epäsopiva blogi tämän enempään :’D Mutta kuulumisia voi seurata tarkemmin facebookissa ja tietysti kysymällä. Mutta nyt tämä tumma nainen täällä kuittaa, nimimerkillä runsaasti ruskettunut. Kello onkin jo yli puolenyön ;)

Kuvia ->

Heräteostoksia...

Kävimme kaverini kanssa paikallisessa eläinkaupassa ja se oli aivan hirveää nähtävää. Lemmikit kaikki oli ylipienissä kopeissa ja huonoissa oloissa. Kerkesin napata pari kuvaa koirista pienissä lasikaapeissa, kunnes minulta tultiin kieltämään valokuvaaminen. Pieniin koppeihin oli tungettu kymmeniä kaninpoikasia samaan, ilman emoa. Kopeissa oli mitä erikoisimpia eläimiä; pöllöjä, papukaijoja, mangusteja, koiria, kissoja, vompatti.. Ja toki kaikki elukat mitä löytyy suomalaisistakin eläinkaupoista. Eräskin marsu oli täysin kalju ja tärisi paikallaan kippurassa. Käärmeen poikaset oli sullottu kippuraan toistensa kanssa ahtaaseen kopperoon. Papukaijoilla oli kaulasta lähtenyt sulat... Aivan hirveää, että teki mieli päästää kaikki eläimet pois kopeistaan ja juosta karkuun. Loppupeleissä poistuimme hyvin järkyttyneinä kaverini kanssa liikkeestä.

Pao oli kivunnut lavuaariin, sillä välin kun siivooja oli siivonnut huonetta :D

Kala- ja äyriäiskurssilta kuvia

Nam<3

Dodii

Olisiko taas aika kirjoitella?

Nyt on tullut 6 päivää täyteen täällä olosta ja voin sanoa, että ei ainakaan VIELÄ kaduta :’D Enkä kyllä usko, että tulee kaduttamaankaan, täällä on ollut tosi kivaa. Ei tässä mitään valittamista ole ollut juuri. Ainoana ehkä se, että majapaikassani on melko nenäkästä asiakaspalvelua minun mielestäni. En rupea asiaa sen enempää erittelemään, mutta pyrin katsomaan itselleni toisen majapaikan. Toinen huono asia on ollut, että minulle nousi eilen illalla lämpöä ja nyt olen hytissyt tämän päivää hostellilla.

Jaotellaanpa hieman tätä stoorausta, elikkä tiistain tapahtumia näin ensinnä. Heräsin puoli kuuden maissa valmistelemaan itseäni töihin lähtöön. Oli hauska, kun lähdin kävelemään työpaikalleni puoli seitsemän maissa, kukko kiekui. Kai tähän voimme vain todeta, että olin jalkeilla kukon laulun aikaan :D Täällähän kai harrastetaan paljon piha kanoja/kukkoja ja toisena vuohia. Kumpiakaan en ole nähnyt, mutta kukon kuulin aamulla ja vuohista kertoi eräs työntekijä harjoittelupaikallani.

No tiistaina oli todella kiireinen päivä harjoittelussa. Ruuaksi oppilaille ja henkilökunnalle tarjottiin tänään pinaattilettuja, puolukkahilloa, riisiä ja currykastiketta sekä toki ruokaa kuuluu aina salaatti ja juomiksi vesi ja maito. Tiistaina sain tehdä hirveästi kaikkea, mutta tuskin muistan edes kaikista kirjoittaa. Mutta ensinnä tein erityisruokavalioiden currykastikkeita ja sen jälkeen paistoin erityisruokavalioiden pinaattiletut. Kun kirjoitan tekimistämme ruuista, niin kannattaa muistaa se, että teemme ruuat harjoittelupaikallani aivan alusta asti. Mikään ei tule vähääkään valmiina, hyvä jos ei melkein jo jauhoja jauheta itse :D Joten ruuanlaitto on todella työlästä ja aikataulu hektistä, mutta myöskin ruuat ovat paljon maukkaampia, parempia kuin missään muualla. Koska nykyään kaikki on niin valmiiksi laitettua ja teknologia on osana kaikessa, niin ruuan maku jää toissijaiseksi. Mutta erikoisletut paistettuani pannulla, jatkoin hommia todella isolla parillalla. Siinä tehtiin normaalit letut. Hitsi vieköön siinä tuli kuuma. Kyllä sitä itseään sen jälkeen katsoi, että huhhuh kun on punainen naama :D Poltin pariin otteeseen toki vielä näppinikin, kirjaimellisesti, en henkisesti :D

Kun ruokailu alkoi, jaettiin esikoululaisille sekä ykkösluokkalaisille ruoka, sekä pidettiin paikat puhtaina koko ruokailun ajan. Nämä asiat kuuluvat jokaiseen päivään ruokalassa. Ruokailut alkavat aina klo 10:45 ja loppuvat 12:00, mutta ruokalaa pidetään matti myöhäisille auki klo 12:30 asti. Tämän jälkeen tulevat iltapäiväkerholaiset syömään välipalaa klo 13:30, jos nyt oikein muistan ajan. Olen joko aina siinä mukana, tai sitten vaihtoehtoisesti kotitaloustunneilla. Tämän päivän ruokailujen jälkeen olin mukana kotitaloustunneilla. Mutta osallistuin kotitaloustunneille vasta kun olin valmis seuraavan päivän kalojen kanssa, kun putsasit ruodot ja evät niistä pois. Aikamoinen homma, kun oli kyseessä muistaakseni 6 isoa kalan kappaletta.

Kotitaloustunneilla lähinnä auttelin oppilaita ruuanlaitossa ja annoin hyviä vinkkejä. Oppilaat tekivät tunnilla pizzaa ja oi kun tulikin hyvä tuoksu. Mutta onneksi olin ottanut ruokailulta jääneitä salaatteja ja pinaattilettuja mukaan, niin ei tarvinnut nälissään olla. Opetin lapsille tekemään 3 erilaista servettimallia, oppilaat olivat todella innoissaan.

No nyt päästään sitten keskiviikkoon. Keskiviikko-päivä alkoi minulla samoihin aikoihin. Kukon laulun aikaan taas jalkeilla :D

Ruokailulla oli tarjolla kalaa, perunamuusia ja salaattia. Unohdinkin mainita, että myöskin salaatinkastikkeet tehdään itse. Itse tein tämän päivän aikana erityisruokavalioiden perunamuuseja, pilkoin purjosipulia kalakastiketta varten ja siinä vähän porua samalla väänsin :D Tiedättehän refleksin sipuleiden kanssa :D Kalanruotohommiakin minulle oli vielä lisää varmaan 8 isoa kalan kappaletta, jee jee, haistiin entistä enemmän kalalle :D Pa dum tss… Oli vähä epäsopiva vitsi nyt, mutta olkoot :’D

No mutta ruokailut menivät perinteisesti, hektistä hommaahan se on, ei siinä kummempia. Ruokailujen loputtua katoin pöydät iltapäiväkerholaisten välipalaa varten valmiiksi. Oli oikein mukava päivä. Minusta tuli tämän päivän aikana kerta heitolla äitikin. Johtuen siitä, että eräs poikaoppilas rupesi minua kutsumaan koululla äidikseen, vain siksi, että hänenkin äitinsä nimi on Henna. Aika suloista. Muutenkin lapset ovat aivan herttaisia, kun haluavat tulla juttelemaan ihan muutenkin vain niitä näitä.

No kotiin päästyä illalla näin taas kaveriani ja hän esitteli kaksi omaa kaveriansa minulle. Sitä tuli istuttua ”tovi” paikallisessa kuppilassa. Kun olin jo lähtenyt lenkkeilemään aiemmin ja näin sitten vasta kaveriani, niin sitä tuli taas oltua 9 tuntia ulkona, kun sunnuntaina olin ulkona 8 tuntia. Täällä etelässä on niin paljon mukavampi lähteä ulos, kun ei ole kylmä. Sitä tulee liikuttuakin enemmän. Ehkä palaan Suomeen varsinaisena habanaisena, tai sitten se vain jää haaveeksi :D By the way… Bongasin ensimmäiset tuliaiset nyt jo ;)

Ilta meni kovin myöhälle ja olin lähtenyt liikkeelle fiksusti vain t-paidassa ja shortseissa, no tottahan toki sitä illasta sitten tuli kylmä. Ja kun ”päätin” eksyäkin hieman kaupungille, niin sitä kerkesi hieman vilustua. Sekä samalla tuli koettua tämä varoitus: ”Älä kulje yksin illalla kaupungilla”. Silloin naiset ovat miehille ovimattoja, joihin pyyhkiä jalkansa. Kyllä sitä hieman sai jopa pelätä, kun aikuiset miehet, jopa vanhat papat saattoivat huudella perään. Kyllähän sitä Suomessakin sellaiseen törmää, mutta täällä se on astetta pelottavampaa ja yleisempää. Mutta selvisin hostellille ehjin nahoin, ei hätää! Täytyy vain kulkea nenä pystyssä ohi ja ignorata perään huutelevat ukkelit, tulee voittaja olo :D

Sitten LYHYESTI torstaista. Ruokana keittoa ja jälkiruokana omenakaurapaistosta kera vaniljakastikkeen, namskis <3 Ehdin siinä tehdä vain erikoisruokavalioiden vaniljakastikkeet, kun totesin, että on niin kylmä, että haluaisi vain jähmettyä paikalleni. Vieläpä kun ikkuna oli keittiölle auki. Olin aivan jäässä ja päädyin kysymään mielipidettä koulun terveydenhoitajalta. Terveydenhoitaja mittasi kuumeeni, mutta mitään normaalista poikkeavaa ei ollut. Hoitaja kyseli olisiko minulla ollut stressiä tai tunnenko oloni yksinäiseksi tai muuta vastaavaa. Tuntui hieman hassuilta kysymyksiltä siinä kohtaa, kun tulin vain valittamaan kylmyyttäni, mutta ne ovat kai liitännäisiä syitä siihen miksi olisin tullut kipeäksi. Mutta osasin melkeimpä itse sanoa, että siihen oli syynä vain liian vähäiset vaatteet edellisiltana. Hoitaja kumminkin totesi, että olisi parempi jos huilaisin pari päivää ”kotona”. Joten lähdin harjoittelupaikalta hostellille ja pidin sairaslomaa vielä perjantain. Torstaina kävin vielä lyhyellä lenkillä, johon otin kissani Paon mukaan sen verran, että kissa saisi nähdä meren. Lopputuloksena oli minulla kynsitty rintakehä ja revennyt puuvillapaita… Taisi olla pieni kulttuurishokki kissaparalle. Loppupeleissä kissa hetken siinä ehti rentoutua ja kerkesi makoilla rantahiekalla, kunnes lähdimme takaisin hostellille. Illalla minulle nousi lämpöä.

Näin perjantaina en ole juuri muuta kuin ollut hostellilla. Sen verran lähdin liikkeelle, että kävin kaupassa ostamassa ruokaa. Illemmalla otin kissani mukaan, kun kävin syömässä ravintolassa sillä välin kun siivooja siivoaisi huoneeni. Siivoojan käynnin jälkeen en ole saanut huonettani lämpeämään millään, sillä olin jättänyt siivouksen ajaksi vieläpä ikkunan auki, jotta huone tuulettuisi. Täällä on aikas kylmä, mutta tästä ei voi mennä muuta kuin ylöspäin :) Kunhan kuume lähtisi mielummin alaspäin.. Buranaa nassuun, että pääsis lauantaina lasten kokkikerhoon :D

Kuvia->

Rusketus alkaa jo näkyä parissa päivässä, kun on syönyt porkkanoita ja porkkanatabletteja (karovit), jo kaksi viikkoa aiemmin reissua :'D Kannattaa kokeilla, jos haluaa ruskettua ja muutoin on huono ruskettumaan. Nähtävästi toimii :D

Tästä se lähtee!

Noniin, aloitetaampa blogin kirjoittelu.

Olen Henna, Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja opiskelen siellä restonomiksi. Lähdin tekemään työharjoittelua Espanjaan, Fuengirolaan ja tarkemmin ottaen Los Pacosiin, Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun :) Sinne keittiötädiksi! :D

Saavuin tuossa lauantai sunnuntai välisenä yönä (3.4.) Málagaan puolilta öin. Lentokentällä oli haasteita saada kissani takaisin ruumasta, kun en tiennyt mihin se nakataan koneesta. Loppujen lopuksi olin järkyttynyt, kun se pyöri muiden laukkujen kanssa samalla hihnalla, suoraan sanottuna olin tyrmistynyt >:( Ja kissa tottakai oli pakko ottaa mukaani näin pitkällä matkalla (3kk). Eihän näin kauan pysty olemaan erossa vasta 9kk vanhasta kissasta :D

Joka tapauksessa kymmeniä kertoja lentokoneella matkustaneena voin sanoa, että tämä oli hyvin mielenkiintoinen matka jo tähän mennessäkin. Sen lisäksi, että ensikertaa matkustin lentokoneella aivan yksin, oli muitakin kohokohtia jo pelkässä lentomatkassa. Ilmakuoppia matkalla oli normaaliin verrattuna todella reippaasti, jopa lentoemot eivät enää kulkeneet koneen käytävillä, koska se oli heille yhtä vaarallista kuin kelle tahansa muullekin. Ilmakuoppia kesti puolesta tunnista tuntiin ja kerran rämähdettiin kunnolla alaspäin, että se aiheutti jo pientä paniikkia selvästi matkustajissa. Enkä tällä halua ketään pelotella, mutta kaikkien täytyy tiedostaa, että pieni jännitys kuuluu matkustamiseen.

­­­Lentokentällä minua oli vastassa taksikuski, jonka olin tilannut Finnairin lisäpalveluista. En meinannut aluksi löytää kuskia kentältä, mutta löysin kumminkin :D Taksikuski oli oikein mukava ja ystävällinen. Puhuin matkalla siitä, kuinka ruokakaupat olisivat Espanjassa auki, koska tarvitsisin vettä itselleni, sekä kissalle. Reipas taksikuskini kysyi haluaisinko poiketa matkalla huoltoasemalla ostamassa vettä ja niin menimme ostamaan vettä ja hän kysyi jopa haluaisinko hänen tulevan myös. Veden ostettuamme jatkoimme matkaa Hostal Nevadaan, jossa viettäisi kolme kuukautta.

Hostal Nevadassa huoneeni oli hyvin pieni, aikalailla suomalaisen vessan kokoinen ja siitä puolet oli minun kylpyhuoneeni. Hyvin pienet tilat. Huoneessa ei ollut muuta kuin pöytä, jakkara, minijääkaappi, sänky, mini tv, kaksi kaappia, peili ja kylpyhuoneessa vessa, peili, hylly, lavuaari ja suihkukaappi. Vuokran hintaan kuului vesi, sähkö ja wifi. Kelpuuttaisihan tämän asunnon muuten, jos ei yhteiskeittiö olisi törkyinen ja pesukone rikki.

Sunnuntaina tapasin Fuegirolassa asuvaa suomalaista ystävääni pitkästä aikaan. Hän esitteli minulle paikkoja ja illalla menimme katsomaan paikalliseen baariin formuloita. Oli noin 25 astetta lämmintä, joten toistaiseksi ei ainakaan liian kuuma. Illalla kun palasin hostelliin, kieppasin nuudeliravintolan kautta ja otin mukaani kiinalaista ruokaa nami nami.

Maanantaina oli ensimmäinen työpäiväni Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa. Aamulla mukavasti tihutti sadetta, kun kävelin kouluun seuranani sunnuntaina kadulla tapaamani mies, joka työskenteli koululla. Oikein avulias ja mukava mies, joka  kertoi tiukkoja faktoja Espanjasta ja sen tavoista, tuli varteensa otettavia neuvoja. Naisten ei kannata kuljeksia yöllä yksin kaduilla, niin kuin ei oikein mielellään missään muuallakaan kuin Espanjassa :’D

Kouluun saavuttuani tapasin johtajani Marjon. Hän kierrätti minua koulussa ja esittelin hieman paikkoja.  Ruokailujen alettua ruokalassa, minut esiteltiin jokaiselle ryhmälle erikseen, niin esikoululaisille kuin lukiolaisillekin ja kaikille siitä välistä.

Koululla sain lähinnä tutustua aluksi koulun tapoihin, kuinka ruokalassa edetään. Annostelin esikoululaisille ruokaa, huolehdin ruokalan siisteydestä, vahdin että lautanen tuli tyhjäksi ja sen lisäksi valmistin iltakerholaisille välipalaksi mansikkarahkaa tuoreista mansikoista. Koulussa oppilaat sekä henkilökunta on oikein mukavaa väkeä ja uskon, että tästä tulee oikein mukava harjoittelu.

Töistä päästyäni pääsin vihdoin isoon ruokakauppaan ostamaan ruokaa pieneen jääkaappiini <3

Lisäksi, tämä on ensi kerta kun kirjoitan minkäänlaista blogia, niin tyylini voi olla mikä on, mutta kyllä tekstin määräkin vähenee ajan myötä, ei tule niin paljoa liiba laabaa. Mutta näillä mennään ja katsotaan koska seuraavaksi avaan blogin ja raapustan taas pitkän stoorin, tai pienen ;)

¡Buenas noches! :)

Kuvia->