Harjoittelussa Aurinkorannikolla: Väsyttää

Voihan väsytys. Sen sijaan, että menisin uinumaan oman punkan pohjalle, niin päädyn kirjoittamaan blogia. Ihan perus. Kello ei ole edes puoliyö ja olen aivan naatti. Aivan omalaatuista minun kaltaiselta yökukkujalta, joka menee yleensä kolmelta yöllä nukkumaan. Täällä Espanjassa ehkä tuo lämmin ilma väsyttää tai jotain, koska en juurikaan valvo enää puoltayötä pidemmälle.

Viime lauantaina (9.4.) minun kuume oli poissa, joten menin lasten kokkikerhoa pitämään. Olisin kyllä tosissani jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi päässyt paikan päälle. Me teimme dippivihanneksia ja siihen dippi, pizzaa, kalanyyttejä, mansikka smoothieta ja lasten boolia. Hommia oli todella paljon aikaan nähden ja siksi niitä tehtiin kovalla syötöllä eteenpäin. Kaikki saivat lähteä koululta masut täynnä, suoraan sanoen vyöryen.

Lauantain kunniaksi sitten illalla lähdettiin kaverin kanssa Puerto Banúkseen ajelemaan, 40 kilometrin päähän Los Bolichesta. Puerto Banús on minusta aivan hölmö nimi paikalle, koska nimi särähtää suomalaiseen korvaan kuulostaen hieman toisenlaiselta… Jos tiedätte mitä tarkoitan :D Paikka on aivan kuin Bond –elokuvissa. Suihkulähteitä, kartanon näköisiä hotelleja, siistityt ja kauniit piha-alueet. Lähdimme kävelemään kohti satamaa. Sataman laitureissa kiinni kalliita upeita jahteja ja veneitä, joita saattoi vartioida vartijat. Rannikon reunalle oli pysäköitynä madallettuja, kalliitta sporttikaaroja. Ranta täynnä yökerhoja, kuin kulisseissa. Kauniita naisia lyhyissä mekoissaan ja korkeissa koroissaan, juuri kampaajalla käyneitä. Miehet komeita dressmanneja puvut päällä. Luulin tällaisia paikkoja olevan vain elokuvissa, ei tuntunut laisinkaan todelliselta. Drinkkien hinnat alkoivat 10 eurosta ylöspäin yökerhoissa ja musiikki oli jotain niin parasta. Tuli kunnon tanssimusaa, mutta illan lopuksi tuli perinteiset hitaat, mitä juuri missään ei enää harrasteta. Tänne haluan uudestaan ja uudestaan.

Arkipäivät alkavat sulautua toinen toisiinsa. Kuin täällä olisi asunut koko elämänsä ja tehnyt samaa työtä vuosia. Maanantaina oli perinteinen päivä ruokalassa, jonka päätteeksi oli esikoululaisten kokkikerho. Kokkikerhossa teimme nakki-kasvisvartaita, tomaateista kasvoja, mansikkapirtelöä ja kaneliässiä. Varmaan moni asia jää mainitsematta, mutta kirjoitan lähinnä asioista, jotka ovat jääneet minulle parhaiten muistiin. Lasten kanssa on vain niin mukavaa työskennellä. Tämä on se minun juttuni; työt lasten kanssa. Ehkä seuraavat opinnot ovatkin opettajan opinnot. Ei harmaintakaan aavistusta, kuinka jatkan näiden opintojen jälkeen, mutta siihen on vielä kolmisen vuotta :D

Tiistai ja keskiviikko menivät ruokalassa niin kuin muutkin päivät. Ruuat ovat niin mahtavia, että tuntuu, etten halua enää muuta kouluruokaa syödäkään. Taidankin jäädä tänne ;) :D

Torstaina ruokailujen jälkeen menin auttamaan lukion kahviossa. Teimme siellä välipalaleivät välipalamyyntiin. Siitä sitten siirryimme välipalamyyntipaikalle. Monet koulumme lapsista ostaa välipalaa muistivihkoon, jonka varmaankin sitten heidän vanhemmat joutuvat maksamaan myöhemmin, heh :D Mutta on toki mahdollista maksaa myöskin käteisellä saman tien. Siirryimme myynnin jälkeen takaisin lukion kahvioon, jossa autoin tiskaamisessa ja siivoamisessa.

Perjantai meni siinä missä muutkin päivät. MUTTA, jokaisessa päivässä on jotain erityistä, eikä mikään päivä ole täysin samanlainen. Yritän hieman lyhennellä kirjoittamisiani, niin että en kerro pienimpiä yksityiskohtia myöten jokaista päivää. Mutta jokainen työpäivä tähän päiväänkin saakka ovat olleet mahtavia ja jokainen päivä uniikki!

Sitten pääsemme tähän päivään, lauantaihin (16.4.). Pääsin ennemminkin oppilaaksi, kuin työntekijäksi kala- ja äyriäiskurssille! Toki siellä auttelin ihmisiä sen minkä osasin, mutta koska minulla ei ole kokemusta juuri tällaisista ruuista, en uskaltanut juuri neuvoa muuta kuin käytännön asioissa. Teimme kolmen tunnin aikana varmasti yli kymmenen eri ruokalajia. Ruokalajeissa käytettiin useita erilaisia kaloja, kahta eri lajiketta mustekaloja, neljää eri simpukkalajia ja katkarapuja sekä kasviksia. Kaikista hurjinta oli nähdä kuinka mustekalat puhdistettiin ruokaa varten. Kauheinta oli heittää elävät simpukat kuumaa liemeen kattilaan. Mutta tämä kurssi oli jotain niin mahtavaa! En ole koskaan tällaisia ruokia tehnyt, niin nyt osaan. Neljäs tunti käytettiin syödessä ruokia ja nauttiessa viiniä, aivan upeeta <3 Tällaisia kursseja saisi olla paljon enemmänkin. Tämä oli todella mielenkiintoinen ja hyvä kurssi minunlaistani varten. Päivä oli suhtkoht pitkä, kun jäimme vielä siivoamaan kahdeksi tunniksi.

Kaikkea en tässä blogissa tohdi mainita, jottei tule epäsopiva blogi tämän enempään :’D Mutta kuulumisia voi seurata tarkemmin facebookissa ja tietysti kysymällä. Mutta nyt tämä tumma nainen täällä kuittaa, nimimerkillä runsaasti ruskettunut. Kello onkin jo yli puolenyön ;)

Kuvia ->

Heräteostoksia...

Kävimme kaverini kanssa paikallisessa eläinkaupassa ja se oli aivan hirveää nähtävää. Lemmikit kaikki oli ylipienissä kopeissa ja huonoissa oloissa. Kerkesin napata pari kuvaa koirista pienissä lasikaapeissa, kunnes minulta tultiin kieltämään valokuvaaminen. Pieniin koppeihin oli tungettu kymmeniä kaninpoikasia samaan, ilman emoa. Kopeissa oli mitä erikoisimpia eläimiä; pöllöjä, papukaijoja, mangusteja, koiria, kissoja, vompatti.. Ja toki kaikki elukat mitä löytyy suomalaisistakin eläinkaupoista. Eräskin marsu oli täysin kalju ja tärisi paikallaan kippurassa. Käärmeen poikaset oli sullottu kippuraan toistensa kanssa ahtaaseen kopperoon. Papukaijoilla oli kaulasta lähtenyt sulat... Aivan hirveää, että teki mieli päästää kaikki eläimet pois kopeistaan ja juosta karkuun. Loppupeleissä poistuimme hyvin järkyttyneinä kaverini kanssa liikkeestä.