Tästä se lähtee!

Noniin, aloitetaampa blogin kirjoittelu.

Olen Henna, Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja opiskelen siellä restonomiksi. Lähdin tekemään työharjoittelua Espanjaan, Fuengirolaan ja tarkemmin ottaen Los Pacosiin, Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun :) Sinne keittiötädiksi! :D

Saavuin tuossa lauantai sunnuntai välisenä yönä (3.4.) Málagaan puolilta öin. Lentokentällä oli haasteita saada kissani takaisin ruumasta, kun en tiennyt mihin se nakataan koneesta. Loppujen lopuksi olin järkyttynyt, kun se pyöri muiden laukkujen kanssa samalla hihnalla, suoraan sanottuna olin tyrmistynyt >:( Ja kissa tottakai oli pakko ottaa mukaani näin pitkällä matkalla (3kk). Eihän näin kauan pysty olemaan erossa vasta 9kk vanhasta kissasta :D

Joka tapauksessa kymmeniä kertoja lentokoneella matkustaneena voin sanoa, että tämä oli hyvin mielenkiintoinen matka jo tähän mennessäkin. Sen lisäksi, että ensikertaa matkustin lentokoneella aivan yksin, oli muitakin kohokohtia jo pelkässä lentomatkassa. Ilmakuoppia matkalla oli normaaliin verrattuna todella reippaasti, jopa lentoemot eivät enää kulkeneet koneen käytävillä, koska se oli heille yhtä vaarallista kuin kelle tahansa muullekin. Ilmakuoppia kesti puolesta tunnista tuntiin ja kerran rämähdettiin kunnolla alaspäin, että se aiheutti jo pientä paniikkia selvästi matkustajissa. Enkä tällä halua ketään pelotella, mutta kaikkien täytyy tiedostaa, että pieni jännitys kuuluu matkustamiseen.

­­­Lentokentällä minua oli vastassa taksikuski, jonka olin tilannut Finnairin lisäpalveluista. En meinannut aluksi löytää kuskia kentältä, mutta löysin kumminkin :D Taksikuski oli oikein mukava ja ystävällinen. Puhuin matkalla siitä, kuinka ruokakaupat olisivat Espanjassa auki, koska tarvitsisin vettä itselleni, sekä kissalle. Reipas taksikuskini kysyi haluaisinko poiketa matkalla huoltoasemalla ostamassa vettä ja niin menimme ostamaan vettä ja hän kysyi jopa haluaisinko hänen tulevan myös. Veden ostettuamme jatkoimme matkaa Hostal Nevadaan, jossa viettäisi kolme kuukautta.

Hostal Nevadassa huoneeni oli hyvin pieni, aikalailla suomalaisen vessan kokoinen ja siitä puolet oli minun kylpyhuoneeni. Hyvin pienet tilat. Huoneessa ei ollut muuta kuin pöytä, jakkara, minijääkaappi, sänky, mini tv, kaksi kaappia, peili ja kylpyhuoneessa vessa, peili, hylly, lavuaari ja suihkukaappi. Vuokran hintaan kuului vesi, sähkö ja wifi. Kelpuuttaisihan tämän asunnon muuten, jos ei yhteiskeittiö olisi törkyinen ja pesukone rikki.

Sunnuntaina tapasin Fuegirolassa asuvaa suomalaista ystävääni pitkästä aikaan. Hän esitteli minulle paikkoja ja illalla menimme katsomaan paikalliseen baariin formuloita. Oli noin 25 astetta lämmintä, joten toistaiseksi ei ainakaan liian kuuma. Illalla kun palasin hostelliin, kieppasin nuudeliravintolan kautta ja otin mukaani kiinalaista ruokaa nami nami.

Maanantaina oli ensimmäinen työpäiväni Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa. Aamulla mukavasti tihutti sadetta, kun kävelin kouluun seuranani sunnuntaina kadulla tapaamani mies, joka työskenteli koululla. Oikein avulias ja mukava mies, joka  kertoi tiukkoja faktoja Espanjasta ja sen tavoista, tuli varteensa otettavia neuvoja. Naisten ei kannata kuljeksia yöllä yksin kaduilla, niin kuin ei oikein mielellään missään muuallakaan kuin Espanjassa :’D

Kouluun saavuttuani tapasin johtajani Marjon. Hän kierrätti minua koulussa ja esittelin hieman paikkoja.  Ruokailujen alettua ruokalassa, minut esiteltiin jokaiselle ryhmälle erikseen, niin esikoululaisille kuin lukiolaisillekin ja kaikille siitä välistä.

Koululla sain lähinnä tutustua aluksi koulun tapoihin, kuinka ruokalassa edetään. Annostelin esikoululaisille ruokaa, huolehdin ruokalan siisteydestä, vahdin että lautanen tuli tyhjäksi ja sen lisäksi valmistin iltakerholaisille välipalaksi mansikkarahkaa tuoreista mansikoista. Koulussa oppilaat sekä henkilökunta on oikein mukavaa väkeä ja uskon, että tästä tulee oikein mukava harjoittelu.

Töistä päästyäni pääsin vihdoin isoon ruokakauppaan ostamaan ruokaa pieneen jääkaappiini <3

Lisäksi, tämä on ensi kerta kun kirjoitan minkäänlaista blogia, niin tyylini voi olla mikä on, mutta kyllä tekstin määräkin vähenee ajan myötä, ei tule niin paljoa liiba laabaa. Mutta näillä mennään ja katsotaan koska seuraavaksi avaan blogin ja raapustan taas pitkän stoorin, tai pienen ;)

¡Buenas noches! :)

Kuvia->